Huvila kiinteistö myytävänä Sant Vicenç dels Horts, Barcelonassa

Väärä talo vie sinut kauemmas intohimostasi, oikea kulkee kanssasi seikkailuissasi. Tervetuloa Daneu-taloon.

Kun näin talon ensimmäisen kerran, ajattelin, että tällä perheellä täytyi olla tarina kerrottavanaan. Se ei johtunut terassista. Eikä edes näkymistä, vaikka maisema ulottui ylhäältä niin kauas kuin silmä kantoi. Se johtui intohimosta. Se oli alhaalla. Mutta en tiennyt sitä vielä.

Olimme tulleet kadulta suoraan pääkerrokseen, ja siihen asti kaikki näytti noudattavan asioiden järkevää järjestystä. Vuonna 1999 rakennettu talo, noin sata neliömetriä tässä kerroksessa, avarat näkymät, jotka toivat valoa, neljä makuuhuonetta, kylpyhuone ja suuri keittiö. Todella suuri. Sellainen, joka muistaa vielä ajan, jolloin keittiöitä ei suunniteltu ainoastaan ruoanlaittoon vaan myös oleskeluun.

Perällä oli terassi. Menin lähemmäs. On näkymiä, joita vain katselee, ja toisia, jotka saavat muutamaksi sekunniksi lakkaamaan puhumasta. Sant Vicenç dels Horts jalkojesi juuressa.

Takanaan omistaja odotti. Hän on työskennellyt vuosia moottoriajoneuvojen parissa ja puhuu autoista mielenkiintoisella tavalla. Hän ei puhunut juuri lainkaan nopeudesta. Hän puhui tasapainosta, tarkkuudesta ja koneen kuuntelemisesta, kunnes tietää, mitä se tarvitsee.

Sitten hän osoitti portaita.

— Paras on vielä näkemättä — hän sanoi hymyillen.

Ja menimme alas.

Silloin ymmärsin talon. Alhaalla ei ollut autotallia. Tai ainakaan pelkästään sitä. Siellä oli yli sata neliömetriä tilaa ja niiden kesken jaettu kokonainen elämä. Trial-moottoripyöriä. Ratamoottoripyöriä. Työkaluja. Muistoja. Valokuvia. Esineitä, jotka olisivat kenelle tahansa muulle luultavasti sisustusta, mutta joiden taakse kätkeytyi heille tarina.

Se oli heidän alueensa. Paikka, jonne mennään, kun tarvitsee muutaman tunnin omaa aikaa.

Siellä oli myös pesuhuone, varastotila ja suuri leikkialue. Todella poikkeuksellista oli kuitenkin tilan tuntu. Siellä saattoi kuvitella olevan neljä autoa. Tai moottoripyöriä. Tai kuntosalin. Korjaamon. Pelihuoneen. Tai kaikki nämä yhtä aikaa.

Jatkoimme kävelyä. Perällä tulvi sisään valoa. Ja talo, jonka luulin jo kahdesti ymmärtäneeni, muuttui jälleen.

Astuin ulos puutarhaan. Ensin vastaan tuli pergola. Sen jälkeen puinen chiringuito. Kauempana oli chill out -alue. Ja lopuksi grilli. Tai oikeastaan grillit. Niitä oli kaksi.

Hymyilin. Kun opin tuntemaan perhettä hieman paremmin, alkoi tuntua täysin loogiselta, että tässä talossa oli kaksi grilliä.

Kuvittelin mielessäni heinäkuisen illan. Moottoripyörät oli jo viety alas. Joku valmistelemassa l